Vuoden teema MUUTOS

 

Muutos ja epävarmuus ovat jo pitkään kuuluneet olennaisena osana elämään. Erityisesti työelämässä mikään ei ole varmaa. Tänään näyttää hyvältä, huomenna voit olla työtön.

Meillä julkisella sektorilla, jonka osa kansalaisopistokin on, on jo pitkään eletty vuosi tai pahimmillaan kuukausikin kerrallaan. Valtio leikkaa, kunnat leikkaavat, maksut nousevat, mutta ihmisillä ei ole varaa maksaa. Tänään rakennetaan isoja aluehallintoja, huomenna ne pilkotaan pieniksi. Tänään selvitetään yhteistyötä, huomenna kukaan ei ole siitä kiinnostunut. Paitsi ehkä omilla ehdoillaan, jotka taas eivät ole toisten edun mukaisia.

Muutos on toki ehdottoman tärkeää, vaikka se kyllä joskus tuntuu teennäiseltä. Muutos muutoksen vuoksi ei johda mihinkään. Muutos siksi, että näytettäisiin aikaamme seuraavilta, on usein lähinnä säälittävää ja typerää. Eikä varmasti ole hyväksi. Mutta töitä se kyllä teettää, ja vie aikaa oikealta tekemiseltä. Ärsyttävää on sekin, että näennäisen muutoksen kyseenalaistaminen leimataan muutosvastarinnaksi. Ja sehän tunnetusti on pahin synti ikinä!

Mutta pulinat pois, kuten muinoin tavattiin sanoa. Muutosta tarvitaan kehityksen vuoksi, aina ja kaikkialla. Eteenpäin mennään ja uutta koetaan. Jälleen kerran voi todeta, että kansalaisopistoille muutoskin on tuttua. Aina välillä vanhasta kiinni pitäminen tuntuisi niin turvalliselta, mutta sitähän se ei ole. Ainoa keino selvitä, on muuttua, kehittyä ja kyseenalaistaa.

11 vuotta sitten päätettiin, että kokeillaanpa kahden yhteistyöopiston, Hausjärven ja Lopen yhteistä yleisteemaa koko työvuodelle. Ensin aiheeksi valittiin perisuomalainen METSÄ, toiseksi vähintäänkin yhtä perinteinen VESI, jota seurasivat luontevasti VALO ja ILO. Sen jälkeen haettiin toiminnallisempi linja: KIERRÄTYS ja ENERGIA. Viisi viimeisintä ovat olleet kansalaisopistotoiminnan sydänkäsitteitä VAPAUS, YHDESSÄ, INNOSTUS, OIVALLUS ja LUOVUUS.

Nyt on varmasti sitten aika julistaa tulleeksi MUUTOS.

 


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0